Veeran ja kustantajan näkemyseroista

Tämänkertainen tehtävä liittyy opiskelijatytön (Veeran) kirjoittamiin teksteihin ja yhden tekstin käännökseen.
Veeran kirjoittajakokemus on saanut uudenlaisia piirteitä, kun hänen suomenkielinen kirjoituksensa ilmestyykin yllättäen ruotsiksi käännettynä ja aivan toisessa julkaisussa, kuin mihin alkuperäinen teksti on tarkoitettu. Kaiken lisäksi kustantaja ei suostu Veeran vaatimuksiin asianmukaisista korvauksista.
Onko sitten Veera oikeassa vaatimuksissaan?
Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että hänen ja kustantajan välinen sopimus koskee ainoastaan suomeksi ilmestynyttä tekstiä ja että ruotsinnokseen ja sen julkaisemiseen toisessa lehdessä olisi pitänyt pyytää lupa Veeralta.
Toisaalta voisi tietysti ajatella, että kustantajalla olisi aiemman sopimuksen perusteella oikeus käännättää teksti ja julkaista se käännöksenä toisella forumilla, mutta minusta olisi vaikea ymmärtää, miksi Veeran oikeudet omaan tekstiinsä voisivat kokonaan siirtyä suomenkielisen lehden kustantajalle. Sopimus on sopimus olisi se sitten suullinen tai kirjallinen, vaikka kirjoitettu sopimus tietysti on helpompi toteennäyttää.
Mitä sitten kolrvauksiin tulee, niistäkin pitäisi ennakolta kirjallisesti sopia, jotta myöhemmin ei syntyisi tulkintaepäselvyyksiä. Tässä kuitenkin mielestäni näyttäisi olevan kyse tekijänoikeusrikkomuksesta, josta voidaan tuomita  myös vahingonkorvauksiin, joten kustantajan kannattaisi suostua Veeran vaatimuksiin.

Kirjakirppis ja nuottien vuokrauspalvelu

Oppilaskunnan innovatiivisuus rahanhankkimiskeinoissa tuottaa tuskaa puheenjohtaja Sarille, joka alkaa miettiä kirjakirppistä ja sen yhteyteen suunniteltua mahdollista vuokrauspalvelua tekijänoikeudellisesta näkökulmasta. Oppilaskunnan kioskiin hankittavan monitoimilaitteen käyttö nuottien kopiointiinkaan ei kuulosta aivan ongelmattomalta.

Aivan aluksi Sari miettii siis oppilaskunnan oikeutta kirjojen välityspalveluun, koska hänen käsityksensä mukaan kirjojen jälleenmyynti olisi Tekijänoikeuslain (2§) tarkoittamaa  yleisön saataviin saattamista, johon tarvittaisiin kunkin kirjan tekijältä lupa. Tarkkaan ottaenhan tekijänoikeuslaki sanoo asiasta näin:

Teos saatetaan yleisön saataviin, kun:

1) se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

2) se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;

3) sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen; taikka

4) sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä.

Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.

Mutta miten on tässä tapauksessa, kun kyse on käytetyistä teoksista? Nehän on jo kertaalleen saatettu yleisön tietoisuuteen? Taloudellisista oikeuksista sanotaan tekijänoikeuslaissa näin:

8 §

Teos katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin.

Julkaistuksi teos katsotaan, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen. (31.7.1974/648)

Jo kertaalleen julkaistun teoksen myynti tai vuokraus kirppiksellä ei siis mielestäni ole sellaista toimintaa, joka vaatisi yksittäisten kirjantekijöiden lupaa.