Kirjakirppis ja nuottien vuokrauspalvelu

Oppilaskunnan innovatiivisuus rahanhankkimiskeinoissa tuottaa tuskaa puheenjohtaja Sarille, joka alkaa miettiä kirjakirppistä ja sen yhteyteen suunniteltua mahdollista vuokrauspalvelua tekijänoikeudellisesta näkökulmasta. Oppilaskunnan kioskiin hankittavan monitoimilaitteen käyttö nuottien kopiointiinkaan ei kuulosta aivan ongelmattomalta.

Aivan aluksi Sari miettii siis oppilaskunnan oikeutta kirjojen välityspalveluun, koska hänen käsityksensä mukaan kirjojen jälleenmyynti olisi Tekijänoikeuslain (2§) tarkoittamaa  yleisön saataviin saattamista, johon tarvittaisiin kunkin kirjan tekijältä lupa. Tarkkaan ottaenhan tekijänoikeuslaki sanoo asiasta näin:

Teos saatetaan yleisön saataviin, kun:

1) se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

2) se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;

3) sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen; taikka

4) sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä.

Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.

Mutta miten on tässä tapauksessa, kun kyse on käytetyistä teoksista? Nehän on jo kertaalleen saatettu yleisön tietoisuuteen? Taloudellisista oikeuksista sanotaan tekijänoikeuslaissa näin:

8 §

Teos katsotaan julkistetuksi, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin.

Julkaistuksi teos katsotaan, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen. (31.7.1974/648)

Jo kertaalleen julkaistun teoksen myynti tai vuokraus kirppiksellä ei siis mielestäni ole sellaista toimintaa, joka vaatisi yksittäisten kirjantekijöiden lupaa.